Päätin raottaa hieman omaa liikuntataustaani ja sen merkitystä elämässäni, sekä kertoa kuinka itse päädyin opiskelemaan kyseistä alaa.
Liikunta on ollut lapsesta asti aina osa elämääni. Vanhempani ovat laittaneet minut harrastamaan monipuolisesti milloin mitäkin. Tästä olenkin erittäin kiitollinen, sillä olen päässyt kehittymään monilla osa-alueilla kun olin pieni, sekä liikunnasta on jo varhain tullut luonteva osa elämääni. Sillä on suuri merkitys tulevaisuuden kannalta mitä lapsena on tehnyt. Vaikka esimerkiksi se, että olen ollut aika vilkas lapsi ja juoksennellut tai kiipeillyt milloin missäkin on kehittäny motorisiataitojani paljon ja olen ollut nopea oppimaan. Olen myös perheeni ainoa tyttö ja omistan kaksi veljeä. Ehkä tällä oli jotain vaikutusta siihen, että minusta tuli sellainen poika-tyttö, jonka parhaat kaverit olivat aina poikia ja joiden kanssa leikittiin aina niitä poikien leikkejä.
Tosiaan olen ollut hyvin liikkuva lapsi ja niin äitini aina jaksaakin muistuttaa, että siinä vaiheessa kun opin kävelemään ei enää paluuta entiseen ollut. Minun kanssa sai olla kuulemma silmät selässäkin. Mutta minkäs sille voi kun menojalka vipattaa. No sellainen olen kyllä vieläkin. Aina menossa ja tekemässä jotain. Liikunta on ollut hyvä kanava johon olen päässyt purkamaan tätä energisyyttäni.
Muistan ylä-asteelle mennessäni, että äitini kertoi nähneensä lehdessä ilmoituksen uudesta minun ikäisten tyttöjen salibandyjoukkueesta, johon haettiin pelaajia. Ei kauaakaan kun oli ensimmäiset treenit ja maila kädessä juoksin pallon perässä. Tätä kesti koko ylä-aste aika ja nämä vuodet olivat ikimuistoisia. Sain monta hyvää ystävää, joiden osan kanssa olen yhteyksissä edelleenkin. Kaikki ne pelimatkat, se fiilis ja joukkuehenki. Se oli hienoa aikaa. Olenkin myöhemmin miettinyt, että ylä-aste aikani meni minulla oikeastaan täysin urheilun parissa, eikä paljon biletys kiinnostanut. Olin siis hyvin kiltti nuori, ainakin omasta mielestäni...
Kuitenkin ysi luokan keväällä jouduin selkäleikkaukseen, jonka takia jouduin jättämään urheilun vuodeksi. En hirveästi muista tästä vuodesta mitään tai mitä olisin tehnyt. Muistan vain että toipumiseen meni pitkän aikaa. ennen kuin pystyin tekemään asioita jo suht normaalisti. No mutta minun luonteellani ei kuitenkaan koko vuodeksi jääty vain sänkyyn makaamaan, vaan kyllä sitä aika nopeasti toipumisen jälkeen alkoi taas tehdä jotain pientä. Kilpatasolle en kuitenkaan salibandyssa enää palannut. Aloitin enimmäkseen käymään kuntosalilla ja jollain ryhmäliikuntatunneilla.
No kuinka sitten päädyin opiskelemaan kyseistä alaa? Olen aina ollut koululiikunnassa hyvä ja liikunta kuului suosikki aineisiini. En varmaan aikaisemmin ollut asiaa sen enempää miettinyt, kunnes menin ylä-asteelle jossa meillä oli todella hyvä ja innostava liikunnanopettaja. Tällöin ajattelin, että tätä minäkin haluan. Joskus olen kuullut joitain kauhutarinoita liikunnanilon pilanneista opettajista peruskoulussa, mutta omalle kohdalleni sattui kyllä äärettömän hyvä tapaus. Nimittäin hänen innoittaman kiinnostuin itse alastakin. Ajatus jäi sitten kypsymään päähäni, kunnes lukioaikoina menin töihin erääseen liikuntakeskukseen. Tutustuin siellä erääseen liikunnanohjaajaan, joka ehdotti että lähtisin opiskelemaan tätä alaa. Silloin aloin tosissaan miettimään asiaa ja ottamaan selvää paikoista. Päädyin ensin Joensuuhun opiskelemaan liikunnan ohjauksen peruskoulutuksen Itä-Suomen liikuntaopistoon, joka kesti yhdeksän kuukautta. Tästä koulutuksesta ei siis valmistu ammattiin, vaan se on hyvä valmistava koulutus liikunta-alalle pyrkiville tai vaikka liikunnallinen välivuosi työelämästä. Tässä koulutuksessa kävimme monipuolisesti läpi eri lajeja, paneuduimme ryhmien/yksilön ohjaamiseen, tutustuimme erityisliikunnan eri osa-alueisiin ja opiskelimme niin anatomiaa kuin fysiologiaakin. Sain tästä koulutuksesta erittäin hyvän pohjan, jonka jälkeen hain urheiluopistoon opiskelemaan liikuntaneuvojaksi.
Opiskelen nyt jo toista vuotta ja keväällä olisi tarkoitus valmistua. Eli tätä alaa olen opiskellut siis kohta lähes kolme vuotta. Taitoa, tietoa ja kokemusta on ehtinyt karttua paljon. On ollut erittäin hienoa päästä tutustumaan niin monipuolisesti niin moneen eri lajiin ja päästä kehittämään omia laji- ja ohjaustaitojaan. Koulussa meillä tulee jo opiskelujen puolesta paljon liikuntaa ja oma peruskunto pysyy ainakin hyvällä tasolla opiskellessa. Liikunnasta on näin myöhemmin tullut minulle keino kehittää itseäni fyysisesti, sekä keino pitää huolta henkisestä hyvinvoinnistani. Liikunnalla on niin monia hyviä vaikutuksia niin fyysisesti kuin henkisestikkin, sekä se on välillä hyvä keino pitää pää ja ajatukset kasassa. Mutta kuten tekstistä varmaan huomaakin, niin liikunnalla on minulle iso merkitys elämässä. Nautin siitä ja sen parissa opiskelusta. Oikeastaan se miksi aikoinaan halusin lähteä tätä alaa opiskelemaan oli halu päästä jakamaan liikunnaniloa, innostaa ihmisiä liikkumaan ja auttamaan heitä saavuttamaan omat tavoitteensa!
Jos teillä kenelläkään heräsi mitä vain kysymyksiä esimerkiksi vaikka opiskeluuni liittyen, niin kysykää ihmeessä! Vastailen mielelläni! :)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
